
Noniin, onkin ollut hetki hiljaiseloa blogin kanssa. Elossa ollaan, täällä San Diegossa vain ei ole löytynyt sopivaa hetkeä kirjoitella blogitekstejä; tien päällä ne hoituivat kätevästi aina Miikan ajovuoron aikana. Tosiaan ollaan siis oltu ihmiskunnan historian upeimmassa kaupungissa, San Diegossa, tätä kirjoittaessa viisi yötä. Ensimmäiset kolme yötä olimme kaverimme Treverin kämpillä Carlsbadissa, joka on hieman San Diegosta pohjoiseen. Sen jälkeen olimme yhden yön hostellissa San Diegon keskustassa, ja viime yön vietimme Ocean Beachilla hostellissa, jossa yövymme myös viimeisen yömme Ameriikan kamaralla.
Ensi töiksemme Treverin kämpille saavuttuamme katsoimme tietenkin legendaarisen Ron Burgundyn tarinan, Anchormanin. Elokuva oli toki täydellinen aloitus pienelle lomalle San Diegossa, sillä leffa sijoittuu kyseiseen kaupunkiin. Pätkän jälkeen lähdimme Treverin kanssa syömään, mitäpä muutakaan kuin meksikolaista. Trever opasti meidät aivan loistavaa meksikolaiseen paikkaan, jossa söin epäilemättä elämäni suurimman burriton. 9 tunnin nälkälakon jälkeen sain nippa nappa ahdettua koko burriton napaani, mutta tilaamisvaiheessa olin seonnut täysin ja tilannut burriton lisäksi myös tacon, riisiä ja papuja. Taco oli niin uskomattoman hyvä, että siitä onnistuin tinttaamaan vielä lähes puolet, jonka jälkeen Miika viimeisteli loput. Miikakin mätti ihan miehekkäät burritot, mallia chimichanga. Tämä ei toki yllätä. Trever tapansa mukaan järkkäsi vielä yllärin ja vihjasi meidän huomaamattamme henkilökunnalle, että olimme juhlistamassa synttäreitäni! Koko ravintola sitten lauloi paljon onnea, kun minulle tarjoiltiin ilmainen jälkiruoka. Eikä hävettänyt yhtään :)

Illallisen jälkeen kävimme vielä pyörähtämässä rannan tuntumassa ja tutustumassa erään paikallisen taiteilijan studioon. Jutustelimme kaverin kanssa mukavat 45 minuuttia varmaan, ja kaveri heitti muistoksi palaset maalauksistaan. Siistejä teoksia kaveri maalaili, ei voi muuta sanoa. Jos olisi ollut muutama tonttu ekstraa, olisi sitä voinut yhden poistaa kotiinkin.
Seuraavana päivänä chillasimme Pacific Beachilla päivän, jonka jälkeen menimme Treverin ja hänen kämppiksensä Charityn kanssa syömään Stone-panimoravintolaan. Aivan loistavat safkat ja oluet todella kivassa miljöössä. Buffaloburger maistui erinomaisesti, ja Miikakin oli aivan mehuissaan omasta buffalopihvistään. Biisonia naamaan siis. Stonen Ruination ja IPA -oluet tulivat kokeiltua, molemmat erinomaisia. Tuli muuten päivemmällä PB:llä taas koettua kantapään kautta tämä Kalifornian olutpolitiikka, kun ei päästy juomaan edes yhtä bisseä mihinkään rantakapakkaan, koska passit olivat jääneet Treverille. Ajokortti siis ei Kaliforniassa kelpaa henkkariksi. Miikalla yllättäen takki tyhjeni täysin.

Kolmantena päivänä, torstaina, kävimme Treverin kanssa lounastamassa meksikolaista jälleen, ja lounaspaikassamme El Caribessa törmäsimme kyllä uskomattomimpaan hulluun, mitä on tällä reissulla nähty. Alustukseksi mainittakoon, että Trever on todennäköisesti maailman sosiaalisin kaveri ja ajautuu keskusteluihin aivan random tyyppien kanssa ihan missä tahansa. No, tällä kertaa pöytäämme sitten ajautui tämä nähtävästi rikkaasta äijästä eronnut tyhjäntoimittaja-hienohelma-rouva, ehkä kuusissakymmennissään aivan hirvittävät pakkelit naamallaan ja toki silikonit asennettuna. Tämä sitten koulutti meitä mm. siitä, että maissitortillat ovat erittäin yleinen ruoka-aines Meksikossa. Ai jaha. Ja kuinka turismi on pilannut San Diegon, ja kuinka on törkeää, että ihmiset, jotka ovat asuneet San Diegossa vain 15 vuotta kehtaavat kutsua itseään paikallisiksi. Ja ties mitä muuta sekoilua ties mistä, julkkiksista bileisiin. Urgh.

Lounaan jälkeen edessä oli jälleen biitsipäivä, ja iltapäivän hengailimmekin ystäväni Tavon ja tämän tyttöystävän kanssa. Oli todella loistavaa nähdä Tavoa taas muutaman vuoden jälkeen; harmi vaan että olot kaverin kotikaupungissa Tijuanassa ovat todella kurjat tällä hetkellä. Turismi on loppunut täysin, ja kaduilla on melko vaarallista jatkuvasti. San Diegossa olosuhteiden muutokset eivät kuitenkaan juuri näy ainakaan omissa silmissäni. Kävimme syömässä OB:lla legendaarisessa Hodad'sissa, jossa tarinan mukaan tarjoillaan San Diegon parhaat purilaiset. Kyllähän ne aivan loistavia olivatkin, tosin Miika otti sen ratkaisevan pekonin ja sipulin vielä omaansa, joka paisutti sen niin suureksi, että sen syöminen kävi jo hieman hankalaksi. Oma tuplajuustoni sen sijaan oli aivan loistava, ei voi vaan tarpeeksi kehua näitä paikallisia bursia. Hodad's oli kyllä allekirjoittaneelle tuttu jo viime visiitiltä. Mestaan muuten on lähes jatkuvasti sellainen 5-10 metrin jono, joka kertoo paikan laadusta.
Perjantaina oli jälleen edessä rantapäivä, tosin molemmat olivat onnistuneet jo tässä vaiheessa hieman polttamaan itsensä, joten iisisti otettiin ja käytiin San Ysidrossa tekemään reissun ainoat pikku shoppailut; Miika oli aivan riekaleina mestan hintatasosta yhdistettynä tavaran laatuun. Illaksi San Diagon (kaupungin alkuperäinen saksankielinen nimi) keskustaan ihan mukavaan Lucky D's -hostelliin. Padres pelasi Petco Parkissa, joten parkkipaikan löytäminen oli aikamoista helvettiä. Kuppihan siinä meinasi nurin mennä, kun tämän baseball-eventin takia jokaikisellä maksullisella parkkipaikalla oli ”event parking only”, eli pystyi ostamaan vain 9 tuntia parkkiaikaa kerrallaan. Auton parkkeerattuamme kävimme kuitenkin pyörimässä keskustassa ja päädyimme vetämään ihan kunnon muussit Rock Bottom -panimoravintolassa (itse en muista edes hostellille paluuta). Kokeilimme nimittäin kaikkia mestan 7 olutta, jotka olivat melkoisen vahvoja ainakin osittain. Vierailimme myös paikallisessa Henry's Pubissa, joka siis löytyy ainakin Helsingistä ja Tampereeltakin; omistaja on suomalainen.

Lauantaina kiertelimme hieman keskustassa, jotta Miikan krapula helpottaisi ja kävimme sen jälkeen mättämässä In-n-Out setit animal style tietenkin. Aijai, ei vaan pääse yli kuinka hyvä mesta se on. Sitten pikainen visiitti San Diego State Universitylla, josta kävin ostamassa itselleni SDSU-t-paidan. Muistot ovat kyllä palautuneet kiitettävästi mieleen tällä reissulla; se oli kyllä elämäni parasta aikaa, San Diegon vaihto-opiskelulukukausi. Iltapäiväksi menimme lekottelemaan Ocean Beachille, jossa myös hostellimme sijaitsi. Muussasimme taas ihan kunnon buugit paikallisessa rantabaarissa. Miikakin sai alkoholin nousemaan päähänsä ihan kunnolla, kun tilasi 6cl shotin jekkua jokaisella kerralla, kun tilasimme uuden kannullisen olutta. Nyt poika on aivan homeessa tuolla hostellihuoneen sängyllä makaamassa.
Ensi yö onkin sitten viimeinen yö tosiaan Kaliforniassa ja Amerikan maalla muutenkin. Ma-ti yö menee lentokoneessa, ja ti-ke Heathrow:n lähistöllä hotellissa. Sellainen 30h urakka tuo Suomeen pääseminen. Haikea fiilis lähteä takaisin huomenna, mutta ei nyt ihan täyttä helvettiä kuitenkaan. Kaiketi ihan hyvät kelit lupailtu Suomeen muutenkin keskiviikoksi. Kaikkien aikojen reissu alkaa olla takana päin.

PS. Hometta on taas tursunnut ovista ja ikkunoista. Kun oltiin menossa Stone -panimolle Miikan kanssa niin ensin unohdettiin passit ja muistettiin vasta puolimatkassa, eli ei muuta kuin takaisin Treverin kämpille. Mutta vielä kämpille takaisin ajaessakin onnistuin itse jäätymään oikein kunnolla. Yhdessä vaiheessa luulin, että olimme jo ajaneet Treverin kadun ohi, joten käännyin takaisin ja kerkesin ajaa takaisin edelliseen risteykseemme asti...todellisuudessa emme siis vielä olleet todellakaan ohittaneet Treverin katua. Tästä tuli sitten vielä 10 minuuttia lisää matkan kestoon Treverin odotellessa meitä paikan päällä. Jes. Miikan takki tyhjeni taas kerran täysin.. Laitan kyllä osan alhaisen verensokerin piikkiin.
Ei Miikakaan kuitenkaan homeeton ole ollut. Jälleen kerran pojalla on ollut vaikeuksia mekanismien kanssa, tällä kertaa hostellin huoneen oven lukon kanssa. Ensimmäistä kertaa Lucky D's -hostellin huoneeseen mennessämme Mikgulilla meinasi hirttää kiinni lopullisesti, kun ei ovi meinannut aueta. Olisitte vaan nähneet ilmeen Miikan naamalla, kun mies väänsi avainta lukossa (aina samaan suuntaan) ja sen jälkeen kokeili ovea. Ei auennut. No kokeillaan jos käyttäisi vähän enemmän voimaa. Ja Amerikassa kun ollaan, ovihan meinasi räsähtää saranoiltaan. Ovi oikein taipui, kun lukko oli oven yläpäässä. Oli pakko mennä itse väliin, kun rupesin oikeasti pelkäämään, että Miika rysäyttää koko ovesta läpi jos kiuas ehtii kiehua riittävästi. Ykkösellähän se aukesi; ei tarvinnut kuin vääntää hieman toiseen suuntaan avainta. Voimaakaan ei tarvinnut.
English:
Ahh, San Diego. It's a fact, it's the greatest city in the history of mankind. Discovered by the Germans in 1930, they named it San Diago...blah blah, you know the drill. 5 nights in San Diego now and it's all coming back to me. The best days of my life. For those who experienced some of those days with me understand what I'm talking about. Simply put we've had a great time in SD.
We spent the first three nights at my buddy Trever's pad in Carlsbad. Right after arriving we watched Anchorman with Miika as he hadn't seen it yet while Trev was finishing up work for the day. After the flick Trev took us to this Mexican place; it was about time since I hadn't had a proper burrito after leaving San Diego 2,5 years ago. And man, that was the biggest burrito I've ever had. A really good one too, man. Guacamole, salsa, cheese, and a lot of meat. So simple, so good, and nowhere to be found in Finland. I went totally berserk with the food though and ordered a taco, some rice and some beans on the side as well...ending up only barely eating the burrito and a little bit of the taco. We had a good laugh too as Trev told the staff that it was my birthday so everyone was singing happy birthday and I got a free flan, hahaha.

After dinner we went to chill at the beach for a moment and then to check out this local artist. Ended up talking like 45 minutes with the dude, a cool guy. Very cool art too, would have probably bought a piece had I had a few extra grands. Oh well, can't have everything. Had a good time, talked politics, chicks and whatever.
Wednesday was all about Pacific Beach. Man it's good to be back. In the evening we had dinner with Trev and his roommate Charity, at this awesome brewery-restaurant called Stone. A very cool milieu, you can see the brewery from the restaurant area, and they have like this huge garden and everything. The beer was excellent, and so was the food. Buffalo burger, that's what I'm talking about. Was a hassle getting there as Miika and I forgot our passports at first, and here in Cali they require you to have your passport as your ID, a foreign driver's licence is not enough. In fact in some places they require you to have two Ids!
The next day we had the craziest lunch with Trev as we somehow ended up sitting in the same table with this looney rich chick who was probably the weirdest character we've met on the trip. She was a little bit delusional and probably a chronic liar too. Yeah, she was educating us how corn tortillas are an important ingredient in Mexican cuisine, and that it actually tastes really good. Oh really. So full of herself too even though she wasn't doing anything...probably just divorced some rich guy or inherited a bunch of money. But, she did make that lunch a fun one, and one I won't be forgetting in a while!

After lunch we went to the beach again and hooked up with Tavo and his girlfriend. So good to see you again dude, if you're reading this. Had a really good time just chillin at PB. Managed to burn ourselves though, Miika and I. We went for some dinner at Hodad's, a legendary burger joint at Ocean Beach. Looking at the line, you could tell it had a reputation. But true to its fame, the burgers were fantastic. I had been there before though so I knew what I was in for. Eventually it was goodbyes to Tavo again, and we drove back to Carlsbad.
On Friday we went to the beach for a while and then headed to the outlet mall in San Ysidro for a little bit of shopping. Not too much this time (got a bit outta hand last time I was in SD). After San Ysidro we headed downtown where we had some hostel beds for the night. Parking was a bitch though as Padres was playing so downtown was packed. We finally managed to find a garage in which to park our ride though. We immediately headed for the pubs and some walking around too. Visited Henry's Pub since it's Finnish owned and then headed to Rock Bottom, a brewery restaurant that's right in the middle of gaslamp district. Ended up trying all their beers and getting absolutely plastered in the process. Didn't even remember walking back to the hostel.
Saturday we switched location again, this time to a hostel at Ocean Beach. Before that we took a brief visit to San Diego State University to finally get me an SDSU t-shirt. It was good visiting the campus again even though it was nearly empty this time around. The day consisted mostly of just chillin at OB. Oh, we did go to In-n-Out too, animal style all the way again! In the evening we got positively hammered, so much so that we needed some drinks the next day to relieve the pain. Miika got smashed too, slamming huge jagermeister shots everytime we ordered another pitcher. I don't know how many we had but man we had a good time.

A little hungover, it's the last day in Cali this time around. The greatest vacation of all time is all but over. Time to pack our bags and head to LAX tomorrow. Sad but true, it's time to go back home again. This will likely be the second to last blog post too, will do some recapping in the plane or when I get back home.