Epilogi

Nyt on sitten viikon verran kulunut kotimaahan paluusta. Paluu voisi paremmaltakin maistua, mutta minkäs sille mahtaa, että takana on kaikkien aikojen reissu. 6 500 mailia eli noin 10 000 kilometriä takana ja 24 Amerikan Yhdysvaltojen osavaltiota plakkarissa yhden reissun aikana antaa ehkä jonkinlaisen kuvan siitä, kuinka monipuolinen, vaihteleva, ja silti kautta linjan totaalisen huikea reissu oli kyseessä.

Vaikea sanoa, mikä osa matkasta oli paras. New Yorkissa oli hauskaa kaikin puolin, toisaalta Virginia jäi erittäin hyvin mieleen karaoke-settien ja muiden takia. New Orleans oli omanlaisensa kokemus, mutta ehkä Etelä-Dakota/Wyoming vieläkin parempi. Etenkin Miikalla Las Vegas varmasti nousee lähelle huippua, ja omalla kohdallani taas San Diego on lähellä sydäntäni. Sanoisin kuitenkin omiksi suosikseiksini Virginian ja Etelä-Dakotan/Wyomingin. Erinomainen sekoitus todella mukavia ihmisiä, huikeita maisemia, miellyttävää ajelua, kantrimusaa, periamerikkalaista kulttuuria ja tulihan niitä oluitakin maisteltua.

Matkan turhauttavimmat osat olivat yllättäen lennot. Etenkin paluumatka tuntui todella raskaalta, sillä jouduimme olemaan hereillä ennen Lontooseen pääsyä n. 35 tuntia putkeen, jonka jälkeen sai 6 tunnin unet, joiden jälkeen matka jatkui taas Suomeen. Lennoissa sinällään ei ollut sen kummempaa valittamista, leffat olivat ihan mukiinmeneviä jne.

Reissusta jäi paljon käteen, sitä ei voi kiistää. Samalla tapahtumien ja maisemien kirjo oli niin laaja, että koko matkasta on vaikea saada otetta näin lyhyen ajan jälkeen. Omalla kohdalla, kuten olen jo jossain aiemmassa artikkelissa maininnut, suurimmat uudet oivallukset ovat kantrimusiikki ja tietynlainen pikkukaupunkiromantiikan arvostus. Ei kai se nyt niin väärin olekaan elää päivä kerrallaan vailla sen suurempia aspiraatioita, tuttujen ja läheisten ihmisten seurassa. Niin, ehkä nimenomaan pikkukaupunkiromantiikkaa mutta kuitenkin. ”Gimme a Saturday night my baby by my side, a little Hank Jr. and a six-pack of light, and old dirt road and I’ll be just fine…”

Oppirahoja ei mitenkään hirvittävää määrää joutunut reissussa makselemaan, kun olin kuitenkin jo vaihto-opiskellut Kaliforniassa aikaisemmin. On kuitenkin asioita, jotka on hyvä pitää mielessä Amerikassa autolla matkustaessaan. Ensinnäkin on mainittava, että jos matkaajia on kaksi tai enemmän, ainakaan omasta mielestäni navigaattoria ei todellakaan tarvitse. Toki joillakin se epäilemättä vähentää harmaiden hiusten syntymistä; itse kuitenkin mieluummin ajoin ilman, sillä kartassa on oma fiiliksensä. Ainakin autoliitolta saa hyviä Amerikan karttoja.

Itse ajamisesta nyt ei juuri muuta voi huomauttaa, kuin että lähes kaikki autot ovat automaattivaihteisia, punaisten valojen kohdalla saa kääntyä oikealle ellei risteyksessä toisin mainita, ja t-risteyksissä käytetään lähes aina stop-merkkejä tasa-arvoisuuden (oikealta kääntyvä ensin) tai etuajo-oikeuden sijaan. Tarkennettakoon, että stop-merkkien kohdalla ensin risteykseen saapunut myös lähtee ensin; kuitenkin samaan aikaan saapuneista oikealta tulevalla on etuajo-oikeus. Itse liikenne on ehkä keskimäärin jonkin verran impulsiivisempaa ja ”aggressiivisempaa” kuin Suomessa, mikä heijastuu myös liikennemerkkien asettelussa. Siinä missä Suomessa etenkin isommista liittymistä varoitetaan jo hyvissä ajoin etukäteen, jenkeissä ilmoitus tulee yleensä presiis käännöksen kohdalla.

Majoituksen suhteen suuri länsi on melko helppo paikka. Noin piikkisesongillakin tuollaisen kahdella queensize-kokoisella parisängyllä varustetun huoneen sai keskimäärin 45 taalalla/yö, osavaltiosta riippuen. Leirintäalueet ovat toki huomattavasti edullisempia. Motellit olivat pääosin erittäin hyvätasoisia suomalaisesta vinkkelistä katsottuna, etenkin hintaansa nähden. Huoneissa oli lähes poikkeuksetta ihan hyvä suihku, telkkari, jääkaappi, mikro ja ehkä silityslautakin. Aamupala saattoi sisältyä hintaan, tosin näiden taso vaihteli huomattavasti. Pyykinpesuun oli myös mahdollisuuksia kohtalaisesti, tosin jos haluaa varmasti saada pyykkinsä pestyä, kannattaa pysähtyä 5-6 välillä, jotta ehtii paikalliseen pyykkäämöön. Niin, eikä missään tapauksessa kannata unohtaa poimia jokaiseen osavaltioon saapuessa welcome centerista/rest arealta niillä ilmaiseksi jaeltavia kuponkivihkoja (esim. Room Saver), joista saa kaiken maailman alennuksia kyseisen osavaltion motelleissa. Parhaimmillaan taisimme saada huoneen puoleen hintaan tällaisella kupongilla. Muutenkin motellihuoneissa on usein tinkaamisen varaa, etenkin arkisin. Parikymppiä saimme parhaimmillaan pois huoneen hinnasta.

Majoituksesta vielä sanottakoon sen verran, että turistikohteiden läheisyydessä viikonloppuisin, etenkin sesonkina, saattaa olla viisasta harkita majoituksen varaamista etukäteen, ainakin jos on kyseessä kansallispuiston telttailualue. Muuten ennakkoon varaamista ei mielestäni kannata edes harkita, jos haluaa säilyttää edes jonkinlaisen dynamiikan roadtrippaamisessa. Bensahan on tätä kirjoittaessa noin 2,5-3 kertaa halvempaa kuin Suomessa, pääosin. Kannattaa kuitenkin miettiä, missä tankkaa: joissakin osavaltioissa bensa on halvempaa kuin toisissa, ja yksinäisillä aavikkokeitailla yms. bensa voi ihan hyvin olla vaikka 25% kalliimpaa kuin muualla. Sama pätee juhlaviikonloppuihin, kuten Thanksgivingiin. Niin, ja tulliteitä mennessä kannattaa tähdätä sellaisille kassoille, joissa voi maksaa sillä omalla mieleisellä maksutavalla, josta itse suosittelen käteistä sen yleisen toimivuuden takia. Siinä on vielä yksi asia, joka helpottaa matkailua: aina kannattaa olla kohtalainen määrä käteistä mukana; sillä on ylivoimaisesti helpoin maksaa joka paikassa, sillä se on ainakin oman käsitykseni mukaan yleisin maksutapa USA:ssa.

Ei kai tässä juuri muuta tule mieleen tällä erää. Kaikkien aikojen reissu on ohi ja arkeen on palattava tavalla tai toisella. Lukemattomia kokemuksia rikkaampana, ehkä myös vähän viisaampana. Money well spent.