Joka tapauksessa, pääsimme Siionin porteille huomataksemme, että pääsymaksu oli melkoisen törkeä noin puolen tunnin läpiajelusta: 25 taalaa autolta; saman verran kuin Yellowstone + Grand Teton yhteensä! Ei kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin maksaa, koska puistoa ei mitenkään fiksusti päässyt kiertämään. Sisälle päästyämme ei kuitenkaan voinut kieltää, etteivätkö maisemat olisi olleet huikeat: valtavia punaisia kallioita joka puolella. Todella hämmentävä maisema, tuli mieleen, että saman näköistä voisi olla Grand Canyonin pohjalla.
Zionista matkamme jatkui kohti aavikon helmeä, Las Vegasia, jota Miika odotteli kuola valuen. Ja jo matkalla Vegasiin homeen pystyi haistamaan autossamme, ilmastoinnista huolimatta. Pysähdyimme syömään, ja suureksi riemukseni valitsemallamme pysähdyspaikalla St. Georgessa Utahissa oli kaikkien pikaruokaketjujen kuninkaan, In-n-Outin, etäpesäke! Mikguli oli kuitenkin nähnyt niin paljon mainoksia Jack in the Boxista, että halusi mennä sinne, koska tämä oli kuitenkin vain pikalounas; In-n-Out kannattaa ottaa rauhassa. Ei Jackissa mitään vikaa ole, mutta itse melkein itkin verta joutuessani valitsemaan jonkun muun kuin In-n-Outin nyt kun sellainen kerrankin oli näköpiirissä, ensimmäistä kertaa 2,5 vuoteen! Homehtumisten homehtuminen, kuten Miikakin jälkikäteen totesi.
Saavuimme Vegasiin tällä kertaa päiväsaikaan, joten kaukaa havaittavaa valoloistetta ei tällä kertaa päästy todistamaan. Hotellimme oli tosiaan miellyttävästi Bellagion vieressä aivan Stripin ytimessä. Hotlan nimi on muuten Jockey Club, edullinen ja ihan miellyttävä vaihtoehto Vegasin vierailijoille...ja kuitenkin täydellinen homehtuminen meidän kohdallamme. Kävi nimittäin ilmi, että pokerinpelaajat voivat liittyä ilmaiseksi klubiin, jonka jäsenenä saa mm. MGM Grandista huoneen 50 taalalla/yö. Ja Miikanhan voi siis nippa nappa laskea pokerinpelaajaksi. Toki poika heti liittyi klubiin, mutta eihän siitä enää hotellihyötyä tässä vaiheessa saanut kun huone oli jo varattu. Oppirahoja, oppirahoja.
Tosiaan ensi alkuun kävimme vetämässä reissun ensimmäiset punttisetit hotellimme salilla, josta Miika paineli pelaamaan pokkaa Bellagioon, ja itse lähdin pelailemaan kasinoihin halpoja slottikoneita ja nauttimaan ilmaisista juomista siinä sivussa. Olimme molemmat kuitenkin loppupeleissä niin väsyneitä, ettemme enää millään jaksaneet lähteä klubbaamaan illlalla, vaan menimme nukkumaan kahden jälkeen. Itse nukuin jälleen suht huonosti jostain syystä, joten pientä hometta oli seuraavalle illalle ennustettavissa.
Toinen päivä meni taas ensimmäisen tapaan Miikan pelatessa pokeria tällä kertaa MGM Grandissa, jossa oli muuten pojan sanojen mukaan reissun parhaat pokat. Miika sai pelikaveriltaan Brandonilta vinkin, että tämä voisi hankkia meidät jonon ohi joillekin klubeille, koska oli jonkin sortin promoottori tai jotain vastaavaa. Kyllähän Brandon illalla vastaili puhelimeen pari kertaa, mutta teki lopulta oharit kuitenkin; tämä ei ole mitenkään valtavan epätyypillistä täällä. Saimme kuitenkin vinkin hyvästä klubista Palmsissa, nimeltään the Rain. Rainissa olisi ollut soittamassa DJ AM ja rumpali Travis Barker, joka ainakin tuben perusteella näytti aivan järjettömältä setiltä, jonka olisin todellakin halunnut nähdä. Ajattelimme suunnata sinne, ja kävimmekin hakemassa ihan kohtis aloittelusetin. 6-päkin Sierra Nevadan kesäolutta, 12-päkin Miller Litea ja litran pullon vanhaa kunnon Olde Englishiä. Olisihan se pitänyt tietää, että tuo viimeksimainittu oli paha virhe; edelliskerralla sitä nautittuani ilta lähti täysin käsistä. Ja kyllähän toki tein ultimatemujutuksen: en päässyt edes hotellihuoneesta ulos, vaan tipuin jo puoliltaöin vaikka yritin kuinka selvittää päätäni. Miika lähti painamaan hiileen yksin, ja onnistuikin viettämään hyvän illan, eivätkä keikka tai klubi kumpikaan kuulemma todellakaan pettäneet. Hieno homma siis omalta osaltani.
Olikin seuraavana päivänä ihan kunnon majuri. Itsehän siis heräsin siihen, kun Miika palasi juhlimasta neljän jälkeen aamulla, jonka jälkeen ei sitten uni enää tullut. Ei luvannut kovin hyvää iltaa ajatellen. Päivä meni homeillessa ja eri hotellikasinoita tutkiessa. Näistä Paris oli ehkä se kaikkein vaikuttavin sisäpuolelta. On muuten älytöntä, kuinka paljon täällä käytetään rahaa näiden kasinoiden rakentamiseen; MGM Grandissa esimerkiksi oli oikea leijona sisällä. Ja jenkkien suurin pronssipatsas hotellin edessä, tietenkin.
Yritin iltapäivällä nukkua päiväunet siinä onnistumatta, kun Miika jäi pelaamaan pokkaa Bellagioon. Miikan palattua päätimme ottaa uuden yrityksen kaupungin yöelämään; tällä kertaa Miika hankki kaksi puolloa Olde Englishia itselleen, ja itse ostin 12-päkin Coors Lightia, koska sitä on helpointa juoda. Ja kyllähän siitä jurrit saatiin. Päätimme mennä meitä vastapäätä olevaan Planet Hollywoodissa sijaitsevaan Privé:en, joka olikin mainio paikka. Jonossa ei oikein jaksanut olla, ja törmäsimmekin muutamaan OC:sta kotoisin olevaan jenkkiin, joilla oli samat fiilikset. Päätimme viiteen pekkaan ostaa litran pullon vodkaa, koska siten pääsi jonon ohi ja sai oman loungenkin. Hyvä valinta ja tuli juteltua näiden amerikkalaisten kanssa pitkät pätkät kaikenlaista, fudiksesta politiikkaan. Itselläni joskus kahden aikaan iski se kauan odotettu väsymys ja aloin pilkkiä; toki lensin pihalle koko klubilta (tai no kävelin). Morgan. Miikalla jälleen ilta meni hyvin. Olen täysin ymmälläni omasta surkeasta turnauskestävyydestäni; aivan käsittämättömän muju suoritus. Suorastaan oksettavaa, minusta on siis tullut oikea homekuningas. Asun homelinnassa. Ei vaan ole järkeä. Bogi bogi.
Tänään sitten heräilimme Vegasissa ja lähdimme painamaan kohti Grand Canyonia. Tarvitsimme kuitenkin aamupalalounasta puolen päivän aikaan, joten pysähdyimme Tropicana Avenuen In-n-Outiin! Paikka oli aivan tukossa, mikä ei yllätä, mutta kyllä se ruoka oli ihanaa. Suomesta ei yksinkertaisesti saa yhtä hyviä hampurilaisia kuin In-n-Outista; syödessä on todella vaikea uskoa, että kyse on ketjuhampurilaisesta. Ja ne ranskalaiset...kun ottaa koko homman animal style -varustelulla, on safka Miikan sanoin aivan imbaa. Ei vaan voi tarpeeksi kehua. Miksei, voi miksei, Suomeen voida perustaa edes yhtä In-n-Outtia! Tai edes yhtä, edes kohtalaista hampurilaispaikkaa!
Päätimme jo ajoissa, ettemme mene ihan Grand Canyonille asti, vaan jäämme Williamsiin Arizonaan, jossa viimeksikin yövyin GC:llä käydessäni. Matka oli kuitenkin yllättävän pitkä, sillä matkan varrella sijaitseva Hooverin pato aiheutti järjettömän yli tunnin kestäneen ruuhkamatelun, jonka aikana kuppi meinasi mennä totaalisesti nurin monta kertaa. Aggressiota alkoi kertyä itse kullakin, ja Miika jo haaveili ruuhkan aiheuttajan murhaamisesta tunnin jonottamisen jälkeen. Jonon siis aiheuttivat padolla katua jatkuvasti ylittävät turistit. Eikä se pato mikään hieno edes ollut, varsinaisesti, mutta tulipahan nähtyä.
Williamsiin saavuttuamme hankimme ensialkuun motellin, jonka jälkeen painuimme syömään ruokapaikkaan nimeltä Buffalo Pointe. Miika tinttasi ison pihvin, ja itse valitsin jälleen burgerin; molemmat jälleen kerran uskomattoman hyviä. Taas yksi bursa, joka pieksee joka ikisen Suomessa ravintolassa syömäni hampurilaisen. Huomenna on taas uusi päivä, toivottavasti homeen määrä hieman vähenisi. Krapulaa ei ainakaan tule olemaan, joten ahdistus- ja pelkotilat lienevät poissa. On muuten vielä mainittava, että eilen Vegasissa tapahtui hämmästyttävä ja mielenkiintoinen käänne: söin lounaalla enemmän kuin Miika, ja myös nopeammin. Tätä ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Mitä seuraavaksi? Maailmanloppu?
English:
We left Cedar City fairly early to get to Vegas as early as possible; Miika, as a poker pro, was very enthusiastic about the prospect of live poker in the Mecca of gambling. We took a short detour on the way though, through Zion National Park. We would have wanted to go through Bryce Canyon as well since the views there are absolutely stunning, or so I've heard. Unfortunately we didn't have time for that since we only had that one day to get to Vegas before nightfall. Zion was very beautiful too with its red rock spires, but the admission was a little steep for such small national park: 25 bucks per vehicle, the same as Yellowstone and Grand Teton combined. It should be noted that drivers in these mountains had much better habits than the ones around Yellowstone: almost everyone gave way to faster vehicles (i.e. us)! And by the way we always drive more or less according to speed limit.
After Zion we were on our way towards the jewel of the desert, Las Vegas! We stopped for lunch in St. George, Utah, and to my surprise discovered an In-n-Out! Miika wanted to try Jack in the Box before In-n-Out though, so to my absolute dismay we went to Jack in the Crack instead of In-n-Out even though there was one in sight! Oh, the agony...it's been 2,5 years since I last laid my eyes on an In-n-Out, and I couldn't have one single double-double. Miika later admitted it was a mistake not to go to In-n-Out though :)
Once we arrived in Vegas we went to gym for some workout after which we headed out: Miika went to play some poker while I was sticking with the slot machines and the free drinks that were provided to all gamblers. Turned out we were still so tired from Yellowstone that just went to bed around 2am without even going to any actual clubs.
The next day it was a different story though, or at least we intended it to be. And in a way, it was. The day was very similar to thursday; I was walking around different casinos and spending time with slot machines, spending like a buck per hour while Miika was playing poker at MGM Grand. Spectacular buildings, the casinos. It never ceases to amaze me how much money and effort has been put into them, and is being put into them every day. Well, there are a lot of gamblers to make it worthwhile, along with a bunch of other stuff.
Anyway, we decided we would go all out, or actually now that we're in Vegas, ALL IN. Yeah, we got a 12-pack of Miller Lite, a 6-pack of Sierra Nevada's summer lager and last but not least, a 40 of Olde English. I should have known getting OE was a mistake for me, considering the effect it had on me on Christmas 2006. We had a good time at the hotel pool, pounding the Millers, but when the OE started kicking it was over for me. I hadn't slept well the last night, which may have been part of the reason to my PASSING OUT. Yes exactly, I passed out around midnight despite my several attempts at sobering up. It just wasn't gonna happen. Miika on the other hand had a great time at the Rain at Palms; there was a great DJ gig by DJ AM with Travis Barker on the drums; I had really been looking forward to that after witnessing DJ AM on youtube, yet I passed out. Man, talk about amateurish.
Had a decent hangover the next day, and didn't exactly help that I woke up when Miika came home from the club and couldn't sleep after that. Tried to get a nap when Miika went to play poker but that didn't work out either. I was dreading a similar evening as the previous one. Fortunately that didn't exactly happen. Miika got two 40s of OE and I got a 12-pack of Coors Light, because it's the easiest beer to drink around here. This time both of us made it to the club. We went to Privé, which was just opposite to our hotel in Planet Hollywood. There was quite a line, but luckily some Americans started a conversation with us and we decided the 5 of us would get a 1 liter bottle of vodka, which would grant us free entrance, let us pass the line and get our own lounge. The price wasn't too bad either, for Vegas standards. We had an awesome time just talking this and that from sports to politics and just partying. But, the exhaustion just had to kick in at some point, which it did around 2 am. I didn't quite pass out but my head started bobbing and they very politely showed me to the door. The embarrassment. How shameful; it's like I didn't know how to party anymore. Man I'm still frustrated about that. Miika once again had a great rest of the night with the Americans. It was Miika's birthday, so it's only right he got to have a good time regardless of my fate.
On sunday it was time to head towards Williams, AZ, which is close to Grand Canyon, which is our destination for monday. We were totally hungover but fortunately In-n-Out was there to offer relief! Oh the joy of getting to eat at In-n-Out again! The whole thing animal style and man, I felt good. It's so good you can't really describe it. You have to experience it. Why, oh why can't they establish one in Helsinki too? I may have to move to California permanently just for In-n-Out. After the excellent lunch we by chance took the route that went through Hoover Dam. A big mistake. There was an unbelievable amount of traffic caused by all the people crossing the road at Hoover Dam; the 10 miles before Hoover dam took like an hour and a half. There was SOME aggression in the air. And the dam wasn't even all that spectacular. Yeah now I can say I've seen but it really wasn't worth the time and frustration.
We finally got to Williams in one piece after an exhausting and frustrating drive so just got a motel room and went for some dinner. We chose Buffalo Pointe as our joint for dinner, and a good choice it was. Miika had an excellent ribeye steak and I had, once again, a burger. I'm trying to have as many burgers as possible since no burgers in Finland come close the stuff I've been having here. Every single burger has been better than any I've tasted in Finland, ever. Why is it so difficult for Finnish restaurants and grills to produce a good hamburger? It's not like it's a difficult dish to prepare. Williams is a charming little town, by the way. A good place to stop by on the way to Grand Canyon, or if you're traveling Route 66.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti