Nukuttuamme jopa varttia yli kahdeksaan painelimme hakemaan motellimme respasta ”aamupalat”, jotka siis haettiin respan jääkaapista omaan huoneeseen. Miika oli kuvaillut tätä aamupalaa ”hutuksi” edellisenä iltana avaimia hakiessaan. Ja huttuahan se oli, kamalin muka-aamupalani koko elämäni aikana. Jääkylmiä yksittäisissä pusseissa myytäviä leivoksia! Siis leivoksia aamupalaksi, ja vielä aivan överimakeita sellaisia? Joo, ollaan Amerikassa, mutta eihän tuossa nyt ole mitään järkeä. Jopa Miikan ensimmäinen kommentti yhtä leivosta maistettuaan oli ”hyi helvetti”, joka on jätemyllynä elantonsa ansainneen miehen suusta jo melkoisen kuvaavaa. Ei muuta kuin Safeway:sta sämpylät messiin ja kohti Grand Canyonia.
Paikalle päästyämme meitä odotti koko reissun huikaisevimmat maisemat. Itse olen jo kertaalleen kyseisessä kansallispuistossa käynyt muutama vuosi sitten, mutta tälläkin kertaa rotkon ensi kertaa nähdessä tunsi vatsanpohjassa tutun kouraisun. Näkymät ovat vain täysin uskomattomat jylhyydessään ja mittasuhteissaan. Siinä yksinkertaisesti tuntee itsensä todella pieneksi ja mitättömäksi. Ja kanjonin reunalla, kilometrin pudotus edessä, seisominen aiheutti ainakin sekä allekirjoittaneessa että Miikassa ihan miellyttävän adrenaliinipiikin. Aivan mieletön mesta, ei siitä voi oikein enempää tähän kirjoittaa, kun sanat eivät vaan tee minkäänlaista oikeutta.
Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen lähdimme kohti Kaliforniaa, mutta tiesimme jo hyvissä ajoin, ettemme olisi ehtimässä San Diegoon vielä tänään, joten päätimme jo ajoissa pysähtyä Needlesiin, joka on juuri ja juuri Kalifornian puolella. Kun laskeuduimme Grand Canyonia ympäröiviltä ylängöiltä, tuli ainakin harvinaisen selväksi, miksi Arizonaa pidetään sietämättömän kuumana osavaltiona kesäaikaan. Vielä Needlesissäkin oli illalla sellaiset 45C lämmintä, ja huominen ennuste on n. 49C. Kirjaimellisesti siis kuuma kuin saunassa, täysin sietämätöntä. Motellihuoneen viileneminenkin kestää ikuisuuden, ja ulkona ihoa suorastaan kuumottaa, vaikka aurinko onkin jo laskenut. Kumpikaan ei ole tällaista helvettiä kokenut koskaan, eikä kumpikaan osannut arvata, että voisi oikeasti olla näin kuuma. Onneksi ei ole darra. Huomenna kuitenkin kohti San Diegoa, jossa meitä odottavat miellyttävät 25C lämpötilat.
Yksi tärkeä tälle reissulle ominainen juttu, jota ei ole vielä muistaakseni tullut mainittua, on jerky eli tuttavallisemmin jerkku. Kyseessä on kuivatut lihasuikaleet, jotka voivat olla esimerkiksi nautaa, possua tai biisonia. Näitä saa marinoituna ”perinteisesti”, teriyakilla tai barbecue-kastikkeella, tai vaikkapa pippuroituna. Aivan uskomatonta herkkua, ja kun tietää mistä ostaa, saa ihan miehekkään säkin 10 taalalla. Ja koko herkku itsessäänhän on miehekkyyden määritelmä, äijäsnackien äijäsnack. Ja mainitsinko jo, kuinka hyvää jerkku on? Niin, tätäKÄÄN ei saa Suomesta, ikävä kyllä. Jos joku ajattelee, että saahan kaupoista niitä pikkupusseja, niin ei, ei niitä vain voi verrata. Sama kuin vertaisi Hesen kerroshampurilaista In-n-Outin double-doubleen.
Sitten asiasta kukkaruukkuun. Itse jonkin verran jenkkipolitiikkaa kotopuolessa seurailleena olen mielenkiinnolla seuraillut touhua paikan päällä, telkkarista ja ihan kanssakäymisissäkin. Meillähän on kotoisessa mediassamme hehkutettu Obaman huikeaa suosiota sekä kotimassaan että ulkomailla; Saksassa sun muualla massiiviset suosionsoitukset herralle. Onhan tämä toki uskomattoman suuri muutos Bushiin verrattuna. Ja tottakai täälläkin näkee Obaman olevan suosittu. Kaikki puskuritarrat sun muut julkiset kiintymyksen osoitukset kansalaisilta ovat todella yleisiä. Ja täällä alkaa oikeasti näkyä varovaista uskoa Obaman hallituksen taloudenelvytystoimia kohtaan; jonkin verran työttömiksi jääneidenkin kanssa juteltua en ole saanut mitenkään erityisen epätoivoista kuvaa.
Mutta onhan tämä kaikesta huolimatta jaettu maa, tämän näki etenkin tuolla Amerikan sydänmailla. Edelleen näkyy paljon McCain- ja Palin-puskuritarroja, ja jokaista positiivista Obama-juttua kohden löytyy aika hapokkaita väitteitä republikaanien suunnalta. Myös Palinista uutisoidaan paljon, ja jo nyt arvuutellaan, josko hän asettuisi ehdolle seuraavissa vaaleissa. Seuraavia vaaleja tietenkin spekuloidaan paljon jo nyt, mutta rehellisesti sanottuna veikkaisin, että tulos riippuu hyvin pikälti siitä, kuinka talouden taantumasta lopulta selvitään, ja kuinka Obaman lupaamat sotatoimet sekä terveydenhuollon uudistukset lopulta lutviutuvat.
Eräs ryhmä on varmasti todella tyytyväinen Obamaan: tietyöläiset. Obaman hallituksen elvytyspakettihan sisältää suuren määrän liittovaltion projekteja, joista tietyöt ainakin näin matkalaiselle näkyvät parhaiten. Täällä on siis ollut tietöitä aivan uskomaton määrä, turhautumisen raja on paukkunut jo varmaan sata kertaa ”road work ahead” kylttien kohdalla. Näitä projekteja on oikeasti niin suuri määrä, että kyllä siinä on väkisin moni amerikkalainen saanut ainakin väliaikasen tavan hankkia elantonsa työn mentyä alta. Tietöissä on muuten näkynyt sekä miehiä että naisia, eli mitään älytöntä sukupuolisyrjintääkään ei harrasteta :)
PS. Kävimme Grand Canyonilta lähdettyämme nauttimassa lounasta KFC/Taco Bellissa. Ruokajako meni seuraavasti: Jugi söi kaksi tacoa + burriton. Miika imuroi kaksi tacoa + kolme palaa kanaa, joista kaksi olivat aivan uskomattomia juteja + annoksen perunamuussia + annoksen coleslaw -salaattia + yhden biscuitin. Jotain eroa? On selvästi palattu normaaliin päiväjärjestykseen. Homeosastolla ei mitään kummempaa uutta, mitä nyt niitä perusparkkeerausvirheitä ja kerran meinasin lähteä ajamaan motaria vastaantulijoiden kaistalle. Miikakin selvisi motellin suihkusta ihan kunnialla.
PPS. No jotain pientä ehkä kuitenkin. Heittelin ajan kulukseni WLAN-stikkiäni sängylläni, ja onnistuin kuin onnistuinkin heittämään sen sängynpäädystä sängyn alle. Tunnetusti nämä sänkyjen aluset eivät ole mitään kliineimpiä mahdollisia ympäristöjä täällä Amerikassa, sillä niihin on hyvin hankala päästä tavallisilla imureilla. En saanut kikkailtua sitä kättä pidemmällä pois sieltä joten ei auttanut muu kuin kietoa t-paita käsivarren ympärille ja ruveta kurottelemaan. Kyllähän se sieltä lopulta tuli.
English:
After a good night's sleep we departed towards Grand Canyon National Park. Oh, well, we did have a few attempts at breakfast as well. The ”breakfast” offered at our Motel was sorriest excuse of a breakfast I've witnessed during my life. Really, they had some cold, extremely sweet pastries in the fridge that were supposed to serve as breakfast. Even Miika, who usually doesn't taste a thing (everything he eats is just fuel for his engine), thought it was disgusting and couldn't eat it. Neither could I so we just headed to Safeway and grabbed some sandwiches.
Williams is pretty close to GC, so we got there fairly early. It was a hot day even though the elevation was around 6000ft. And the view, man oh man. It was the second time I witnessed the awe-inspiring natural rock formations that form Grand Canyon, but it still had the same grabbing effect on me as it did the first time around. I literally felt it in my stomach when I first laid my eyes on the massive canyon. It just makes you feel so small, and so insignificant. Nature's beauty at its finest, they couldn't come up with something like this in fairytales. Words just don't make justice to the immense beauty of the canyon, one has to witness it to believe it. It's safe to say Miika was equally impressed. By the way, we got a nice adrenaline rush by standing on a ledge with like a 3000ft drop below us.
After spending like 3 hours at the canyon we started driving towards California. Oh how I've waited to see San Diego again. We knew that we weren't gonna make it all the way to SD though so we decided we'd stop at Needles, which is just past the state border to Cali. We were in for an unpleasant surprise in Needles though. No, not the motel. The motel, Needles Inn, is excellent value. It was the weather. It was TOO hot. It is too hot, and it's 11pm. It's still easily over 100F (probably around 40C) outside, and the forecast predicts 120F (49C) for tomorrow. That's what it felt like when we arrived. Ice Cube said ”I'm hot, like Phoenix, Arizona.” Well, now I understand what he meant by hot. I never realized it could actually be this hot outside. And I can tell you I don't particularly enjoy it, even though I usually don't complain about warm weather.
Other than that, it's been going surprisingly smoothly lately. Miika hasn't even had virtually any trouble with the motels' showers anymore. I have to say though, it's kinda weird that there seems to be no dominant standard for taps here in the US. And usually the ones they have in motels aren't the most intuitive types either. Miika still eats like a horse though. Today at lunch for example, I had 2 tacos and a normal burrito at Taco Bell. Miika had 2 tacos, 3 pieces of chicken (2 of which were huge), a portion of mashed potatoes, a portion of coleslaw and a biscuit. And he was only moderately full after that.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti