Mitchellissä koitti aikainen herätys seitsemän jälkeen aamulla, joten oli hyvä lähteä kaupan kautta jatkamaan matkaa kohti länttä, jossa meitä odotti Badlandsin kansallispuisto. Viljavat peltomaisemat jäivät taakse ja pian ajoimme jo halki preerian, uljaat niittytasangot levittäytyen molemmin puolin. Ainoa tunnelmanpilaaja oli n. 10 metrin välein ilmestyvät mitä ”mielikuvituksellisimmat” Wall Drug -kyltit, joilla siis mainostettiin Etelä-Dakotalaista turistinähtävyyttä. Wall on pieni kylä, johon on perustettu aivan uskomaton turistihelvetti, Wall Drug, 1930-luvulla. Wall on sattumoisin myös kaupunki, josta aioimme kääntyä kohti Badlandsia. Joten vastahakoisesti kävimme myös tsekkaamassa Wall Drugin autosta käsin; todella kitsch villin lännen katu täynnä jos jonkinlaista matkamuistomyymälää – ei siis mitään kovin autenttista, mutta omalla tavallaan amerikkalaista. Ja tietysti siellä oli myös aivan järjetön ryysis.
Kävimme syömässä buffaloburgerit ja jatkoimme matkaamme Wallin eteläpuolella sijaitsevalle Badlandsille, joka on siis kansallispuisto, ja esiintynyt myös Aku Ankassa Don Rosan Roope Ankan nuoruus -seikkailuissa nimellä Julma maa. Nimensä paikka on saanut intiaaneilta, jotka kokivat paikan näyttävän niin ilkeältä, että nimesivät sen maaksi, joka on paha. Ja ovathan maisemat kuin suoraan Marsista, tai ehkä lähempänä voisi olla Sormusten herrasta tuttu Mordor, pahuuden tyyssija. Ja Mordor-vertaus muuten tuli ensin Miikan, ei mun, suusta. Tosiaan, siis oli kyllä pahassa maassa aivan uskomattomat näköalat, tuli jollain tavalla Grand Canyon mieleen, muttei kuitenkaan ollut ihan samanlainen. Badlandsistakin missasimme osan, kun suunnittelimme ajoreittimme täysin kädettömästi. Nyt saisi tämä uskomaton urpoilu jo pikku hiljaa loppua. Siellä missatulla reitillä olisi nimittäin voinut nähdä villejä biisoneita. Nyt näimme vain yhden kesyn, wup-de-doo.
Badlandsilta poistuttuamme, ihan kivan maisemareitin jälkeen saavuimme neljän aikaan Rapid Cityyn, ja kelloja oli jälleen siirretty tunti taakse päin. Matka oli tosin hieman tylsänpuoleinen, sillä ensimmäistä kertaa Miika nukahti matkan aikana. Rapid Cityssä koittikin aivan uskomaton helvetti majapaikan löytämisen suhteen. Paikka oli aivan tukossa turisteja, kun näin perjantai-iltana jenkit painavat oikein miehissä kohti sekä Badlandsin että Black Hillsin luonnonalueita, toisessa siis tämä julma maa ja toisessa mm. Mt. Rushmore, johon on veistetty valtavat muinaisten suurten presidenttien kivinaamat. Huomenissa sitten mennään sinne katsastamaan herrat Washington, Jefferson, T. Roosevelt ja Lincoln, jonka kuolleista luista on tullut jostain syystä hyväkin läppä tässä tien päällä.
Joka tapauksessa, löysimme melko kuppaisen Four Seasons -motellin keskeltä Rapid Cityä. On motellin perustajalla ainakin huumorintajua ollut. Hinta ei ollut kauhea sesongin ja viikonpäivän huomioon ottaen, joten diili on ihan kohtalainen, etenkin kaiken sen kiertelyn jälkeen (etsimme motellia siis varmaan tunnin). Tämä ei kuitenkaan ollut mitään DC:n sekoiluihin verrattuna, joten Mursun sanoin ”eteenpäin on menty”.
Tähänkin päivään on mahtunut niin uskomaton määrä hometta, ettei tässä enää ole mitään järkeä. Badlandsin ajoreittivirheen lisäksi on tullut lukematon määrä u-käännöksiä, eikä kumpikaan ole osannut lukea karttaa juuri lainkaan. Miikalla oli erityisiä vaikeuksia lukea Rapid Cityn karttaa motellilta syömään lähtiessämme...mikä ei ole ihme, sillä pojallahan oli Mitchellin kartta kädessä tietenkin. Taco John'sissa sattuneiden sekoilujen jälkeen (mm. jonkun tuntemattoman juomat lattialle) Miguli ilmoitti, että tästä painellaan suoraa päätä motellille ja ovi pysyy lukossa nukkumaanmenoon saakka. Tämä sopii; ehkä kunnon unet auttaisivat homeeseen.
English:
The sun was already up when we got on our way from Mitchell towards Badlands National Park. It was well before 9am though so it was early enough to make it to Rapid City in good time; it was Friday after all so getting accommodation might be something of a chore late in the night. We soon left the fertile cornfields behind and were driving across the majestic prairie. One could imagine cowboys herding cattle across the endless plains. As a sidenote, there are still plenty of traditional cowboys in the US, Wyoming and Montana for example still have plenty of work for them.
The only thing that kept bothering us during our drive towards Badlands were the numerous Wall Drug signs, which were advertising this local tourist attraction, a very kitsch wild west -style mall in this little town called Wall, which was our gateway to Badlands. And Badlands was really something. Easily some of the most beautiful vistas I've ever witnessed. It was like a scenery from Mars, or Mordor. It's no wonder Native Americans named it 'the land that is bad' or something similar, when they first saw it. It does look like something evil might dwell there. It is, at the same time, hauntingly beautiful. We managed to miss the part with the wild buffalos, thanks to our brilliant driving route design. We did it again. Fortunately there are probably some buffalos to be seen in Custer State Park, in which the world's largest wild buffalo herd roams (some 1,500 beasts). Oh, we did get a glimpse at one tame buffalo at some ranch...yay.
After Badlands we headed towards Rapid City, and decided to take a scenic route, which was nice. It was a little quiet though as Miika fell asleep in the car for the first time on this trip. Nonetheless we made it to Rapid City in good time, but still managed to find ourselves in an incredible mess with trying to find accommodation. Seemed like all of America was heading towards Badlands or Black Hills Forest and Mt. Rushmore which was also next to the town. After like an hour we managed to find this run down motel called Four Seasons (at least the founder had a sense of irony). The net doesn't work although it should, of course.
We got some grub and headed to the motel early, after some accidents on the way again. First we were having trouble finding our way around town...for which the reason turned out to be Miika holding Mitchell's map, not Rapid City's! After Miika had ordered the wrong burrito at Taco John's and splashing someone else's soda on the floor he decided we should head straight back to the motel to avoid further humiliations. That's alright though, a good night's sleep is probably just what we need.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti