Ihan mukavassa yösijassa Alamo Motelissa Sheridanissa, Wyomingissa yövyttyämme lähdimme ylittämään Big Horn -vuoristoa kohti Yellowstonea, joka sijaitsee Wyomingin luoteiskolkassa. Katselimme, että matkasta on tulossa ihan miellyttävä maisema-ajelu taas, jossa ei tarvitsisi turhia kiirehtiä, mutta jossa voisi kuitenkin pitää ihan kohtalaista vauhtia yllä. Toisin kuitenkin kävi. Edessämme nimittäin ajoi aivan käsittämättömän muju yksinäinen prätkähiiri, oikea lone rider varmasti ainakin omasta mielestään. Ongelmana oli että tämä viiksekäs vässy ajoi HILJEMPAA KUIN EDESSÄÄN AJAVA REKKA, joka tosiaan ehti ottaa jonkun kilsan etumatkan moottoripyöräjyskyyn ennen kuin pääsimme suoralla koko letkasta ohi, kiitos hoppamme ihan ok tehojen. Toinen ongelma oli, että tämä janari hiljensi vauhtiaan mutkissa alle 20mph, kun rajoitus taisi olla 55mph. Tällä teiden kruunamattomalla kuninkaalla ei myöskään käynyt mielessään pysähtyä kertaakaan lukuisilla maisemapysähdyksillä, päästääkseen takanaan ajavan letkan ohi. Tämä on ainakin näillä teillä ollut aika yleinen tapa tähän mennessä, siis kovempaa ajavien ohi päästäminen. Kerrottakoon vielä, että homekasan alla ei ollut mikaan Harley, vaan aivan käsittämättömän väsynyt custom-Honda.
Jyskyistä huolimatta maisemat kohti Yellowstonea matkustettaessa olivat kerrassaan päätähuimaavat. Jylhää, vaihtelevaa vuoristomaisemaa mihin tahansa päänsä käänsikään. Yellowstonea lähestyttäessä kävi myös selväksi, että ukkosmyrsky sateineen päivineen näytti väistämättömältä. Ja näinhän myös kävi; Yellowstoneen saapuessammi iski niin järjetön ukkoskuuro, että meidän oli pakko melkein pysähtyä, kun rakeilta ei meinannut nähdä yhtään mitään. Pientä sadetta jatkui kuuroissa koko illan, mutta tämä ei kuitenkaan liikoja haitannut.
Sade ei ollut ainoa ongelma. Ensin ajoimme parisenkymmentä mailia harhaan, kun missasimme Yellowstonelle vievän tien kyltin. Toinen, huomattavasti suurempi ongelma, joka aiheutti Miikalle matkan toiseksi pahimmat tiltit, oli se, ettemme olleet saaneet varattua telttapaikkaa etukäteen. Telttapaikkavaraukset pitää useimpiin paikkoihin tehdä saman päivän aikana jos mielii varauksen tehdä; muuten paikat saavat ensimmäisinä paikalle ehtineet. Meidän umpisurkea AT&T prepaidimme ei ole saanut kenttää sitten Omahan, Nebraskan, joten ei ollut paljon etukäteen soittelemista. Näin siis päädyimme taas etsimään majapaikkaa pariksi tunniksi, kiertäen samalla hieman Yellowstonea. Tajunnanräjäyttävät maisemat ja lukuisat biisonilaumat kuitenkin hieman helpottivat ainakin omaa mielentilaani. Lopulta löysimme todella primitiivisen telttapaikan juuri Yellowstonen ulkopuolelta, hintakin sopiva 7 taalaa yöltä. Paikassa ei kuitenkaan ollut suihkuja tai mitään, mutta mitäpä tuosta, kansallispuistossa kun oltiin. Emme sitten vaivautuneet käymään suihkussa kertaakaan sen kahden ja puolen päivän aikana, mitä Yellowstonen ympäristössä pyörimme. Opimme paikan päällä että national foresteissa (eri kuin national park) voi telttailla ilmaiseksi missä vain, kunhan tiehen on vähintään, oliko se nyt 30 vai 100 jalkaa. Tämän kertoi eräs kaveri, joka oli reissannut New Mexicosta asti maksamatta yöpymisestään mitään kertaakaan aiemmin.
Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin jo ennen seitsemää, jotta ehtisimme varaamaan hyvän telttapaikan ja näkemään mahdollisimman paljon. Unetkin olivat ihan kohtalaiset olosuhteisiin nähden. Saavuttuamme Yellowstoneen ja saatuamme kunnollisen mahdollisuuden ihastella puiston kauneutta olimme ällikällä lyötyjä. Puiston monimuotoisuutta on vaikea kuvailla; sanat eivät kertakaikkiaan tee oikeutta todellisuudelle. Päivän aikana näimme lukuisia kuumia lähteitä rikkipitoisuudella ja ilman, geysireitä, vesiputouksia, rotkoja, lumihuippuisia vuoria, loputtomia metsiä, jokia, suomaisemia, höyryäviä kallioita, ja vuoristojärviä. Eläinkunnasta tulivat tutuksi erilaiset oravat, korpit ja haukat, biisonit, peurat, hirvet ja näimmepä yhden karhunkin, tosin todella kaukaa. Biisonit eivät maineelleen uskollisesti tunnu pelkäävän yhtään mitään; ne saattavat möllöttää ihan rauhassa tien vierellä autojen pysähdellessä vierelle.
Yellostonesta puhuttaessa on tärkeää mainita, että alue sijaitsee ylängöllä noin 1,5km korkeudessa ja korkeimmat huiput nousevat heti Yellowstonen eteläpuolella Grand Teton National Parkissa jopa 4,5 kilometriin. Korkeus huomioon ottaen lienee viisasta olettaa, että lämpötila saattaa öisin laskea melko matalallekin, vaikka päivällä olisikin lämmin. Koimme tämän kantapään kautta toisena yönämme itse puiston alueella, kun omasta makuupussistani oli jotenkin jalkopäästä jäänyt vetoketju hieman auki, ja ”Viikinki”-Miika jäätyi aamuyöstä niin pahasti, että paineli autoon kuuden aikaan aamulla ja laittoi moottorin päälle, jotta ilmastointi toimisi. Miika tosiaan oli uhonnut koko matkan, ettei viikinki mitään pitkähihaista tarvitse, vaikka muutamaan kertaan ehdotinkin, että hankkisi jostain pitkähihaisen halvalla, vaikka sitten Walmartista. Viikinki kuitenkin oli, kuten mainittu, aivan syväjäässä toisena Yellostone-aamuna, ja kiitteli faijamaisuuttani sininen marmotin goretakkini päällään. ”Täytyy myöntää, että ilman tota sun faijamaisuuttas viikinki ois nyt aivan kuollut.”
Kylmässä ilmassa pakkasimme telttamme (joka muuten on todella kätevä ja myös helppo kasata, kiitokset kotiporukoille tästä!) kasaan pikavauhtia ja lähdimme painelemaan kohti etelää ja Grand Tetonia. Tässä matkalla tuli jälleen piinallisen selväksi, kuinka täyteen turisteja Yellowstone näin kesällä pakkautuu (tämä näkyy etenkin suurimpien nähtävyyksien läheisyydessä), ei nimittäin ollut matkanteko ihan kaikkein sujuvinta. Toki merkittävä syy oli myös tietyöhelveteissä, joita koko manner on täynnä hallituksen lamantappopaketin myötä. Mutta kyllä toinen hirvittävä jumittaja ovat loputtomat asuntoautot ja -vaunut. Etenkin nämä Yellowstonen ympärykset tuntuvat olevan aivan täynnä näitä hirvityksiä; suurimmat hirviöt ovat linja-auton kokoisia, siis rakennettu kokonaisesta bussista. Nämä keijot eivät tunnu läheskään aina osaavan myöskään päästää normaalia liikennettä ohi, vaikka puistossa näin muistutettiinkin joka kulmalla. Hihat tosiaan paloivat totaalisesti matkalla etelään kahden kansallispuiston läpi.
Lopulta kuitenkin pääsimme taas tien päälle kohti sivistystä. Ennen Vegasia kuitenkin matkallemme osuu mahdollisesti vielä villiä luontoakin (ainakin henkisesti) arkaaisempi Utah, joka tosiaan on maailman mormonikeskus. Sinne matkustamme parhaillaan Idahon vuoristojen värittämän peltomaiseman läpi.
English:
Leaving our good deal for a motel, Alamo Motel, in Sheridan, Wyoming, we headed towards Yellowstone National Park. Through the Big Horn mountains we drove, enjoying the views in the process. We thought we'd be in for a nice, comfortable scenery-filled drive to Yellowstone, but little did we know. While the scenery was, as mentioned, awesome, we had one of the most frustrating half-hours or so while driving behind this slowest-of-the-slow lone rider, a biker who had an average speed of barely 30mph while the limit was 55mph. With several cars between us and the biker, we couldn't overtake him due to traffic, so all we could do is wait for a better opportunity. The mongrel didn't seem to even consider stopping for a moment at one of the plentiful scenic overlooks and other points of interest. No, he was probably telling himself he had the right to drive as slow as he wanted, and he wasn't about to let anything limit the freedom given to him by his mighty Honda.
Finally past the biker and closing in on Yellowstone, we soon discovered a thunderstorm was unavoidable. And what a storm it was, even if a brief one. It was raining cattle which soon turned into a downright hailstorm that pretty much blocked our vision for a few minutes, forcing as to slow down almost to a complete halt. With the storm over we got to marvel the beauty of Yellowstone for a moment while looking for a campsite. Which was easier said than done. The with the campsites is, first come first served for the most part, or you can alternatively reserve a site on the day when you arrive. Well, our totally shitty AT&T prepaid hasn't had reception since Omaha, Nebraska, so reservation was out of the question. Eventually we found out there weren't any tent sites left in the park (which was packed with tourists), so after two hours of total frustration we finally found a fairly primitive spot in Gardiner, Montana, just north of the park. By primitive I mean no showers or anything, and just one toilet. It was good enough for us, why bother taking a shower in a national park? We ended up not having a shower during our stay in Yellowstone, which didn't bother us one bit.
After a decent night's sleep we headed into the park early to get a spot in one of the park's campgrounds. We did get a decent spot, and we got to see a whole lot of the park's incredibly beautiful and diverse nature. Some of the sights that left an impression were geysirs, hot springs, endless forests, steaming mountains and potholes, alpine lakes, waterfalls, rivers, creeks, gorges and snow-capped mountains. So much to gawk at, so much to take in in just a few days. We saw plenty of animals too, including hundreds of buffalos, different types of deer and elk, ravens and hawks, the ever so plentiful chipmunks and even a grizzly, although that was from like 300 meters. Buffalos at least lived up to their name by seemingly not fearing anything or anyone; some of them would just munch on some weeds on the side of the road while cars stopping by cameras flashing. One shouldn't go too close to one though, on foot at least; there have reportedly been several cases of people having been gored by bisons.
It should be noted that the whole parks is situated in highlands, the altitude being somewhere around 1,500 meters (4,500ft). This leads to tiring a little faster than normal, as well as the temperature getting somewhat cold-ish in the night. We experienced this the hard way on our second night as we both woke up around 4am, freezing. My sleeping bag's zipper had somehow opened at my feet, which was the cause of me getting so cold. Miika on the other hand headed into the car before 6am and put on the AC just to get himself warm again. I was laughing, as Miika had been bragging all trip that he was like a viking, he would never need a sweater. There he was shaking in the car with my jacket on!
After a very early wake up we were on our way at 7am already, heading towards the south, driving through Grand Teton National Park, where we witnessed the highest mountain peak I've ever seen, around 4,500m. Aside from the astonishing views along the way, it wasn't the most pleasant of drives with multiple SLOW road constructions on the way, as well as what seemed like hundreds of RVs of different sizes. I don't understand why those monsters are so unbelievably popular here in the US. They're big too with largest being literally the size of a bus. In the end we finally made it to I-15 towards Las Vegas. We'd spend two nights somewhere before that though, so it was most likely Utah that was to be our next destination after making it through the cropfields of Idaho.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti